Elämää lapsiperheen itse rakentamassa torpassa. Paikat alkavat olemaan valmiita ja nyt voidaan miettiä sisustusta ja muuta elämää taas. Mukana menossa äiti, isä ja pieni tyttönen.







tiistai 29. marraskuuta 2011

Sanasia rakentamisesta!

Ensinnäkin. En koskaan kuvitellut että rakentaisin omakotitaloa. Noin niin kuin lähtökohtaisesti. Järkyttävä projekti. Ei näillä hermoilla. Hullujen hommaa.

                                  Tästä se alkoi.

Lopuksi. Samat ovat mietteet ja nyt on talo rakennettu. :) Tässä vaiheessa  alkaa olemaan jo se alun into ja samalla ahdistus takanapäin, unohduksissa. Mielenkiinnolla edelleen seuraan juuri alkavia rakennusprojekteja ja onhan ihan lähipiirissäkin ensi keväänä alkamassa tämä uurastus. Toisaalta voi sanoa, että onneksi meidän ei enää tarvitse! Huh! Toki meidän tapa rakentaa on ollut tällainen elämäntapaan verrattava ja kestänyt hieman pidempään kuin yleensä. Oma valinta. Tai no, miehen valinta ja siihen on sopeuduttu.


                                 Tähän se päättyi.

Kun esittelenkin taloa uteliaille vieraille ja kavereille, moni ihastelee ja kertoo arvostavansa rakentajia. Näistä kommenteista on aina jotenkin hämillään ja suomalaiseen tapaan ei osaa ottaa kiitosta osakseen. Eihän tässä nyt mitään yli-ihmisiä olla?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! - Heather -