Mistä on herkkuhetket tehty...?

Hyvästä seurasta,

makeasta herkusta,

rauhallisesta hetkestä.

Mistä on sinun herkkuhetkesi tehty?

Sanasia rakentamisesta!

Ensinnäkin. En koskaan kuvitellut että rakentaisin omakotitaloa. Noin niin kuin lähtökohtaisesti. Järkyttävä projekti. Ei näillä hermoilla. Hullujen hommaa.

                                  Tästä se alkoi.

Lopuksi. Samat ovat mietteet ja nyt on talo rakennettu. :) Tässä vaiheessa  alkaa olemaan jo se alun into ja samalla ahdistus takanapäin, unohduksissa. Mielenkiinnolla edelleen seuraan juuri alkavia rakennusprojekteja ja onhan ihan lähipiirissäkin ensi keväänä alkamassa tämä uurastus. Toisaalta voi sanoa, että onneksi meidän ei enää tarvitse! Huh! Toki meidän tapa rakentaa on ollut tällainen elämäntapaan verrattava ja kestänyt hieman pidempään kuin yleensä. Oma valinta. Tai no, miehen valinta ja siihen on sopeuduttu.

                                 Tähän se päättyi.

Kun esittelenkin taloa uteliaille vieraille ja kavereille, moni ihastelee ja kertoo arvostavansa rakentajia. Näistä kommenteista on aina jotenkin hämillään ja suomalaiseen tapaan ei osaa ottaa kiitosta osakseen. Eihän tässä nyt mitään yli-ihmisiä olla?

Tummat illat...

kaipaavat tunnelmavaloa!

Ihanan syksyistä ja saa polttaa taas kynttilöitä. Valitettavasti tänä vuonna kynttilöiden kanssa joudutaan olemaan erityisvaroivaisia kuten varmaan muissakin alle 2-vuotiaiden perheessä. Senpä takia niitä poltetaan vaan harkitusti ja pienten kätösten ulottumattomissa.

Majakka tuli meille sisäänmuuton jälkeen muutama vuosi sitten. Tykkään edelleen, paljon!

Iittalan Kivi-tuikkuja on useampi. Aina yhtä ihania ja varmasti eniten käytettyjä myös meillä.

Huomasin, että meiltä puuttuu sellaisia tasaisia kynttiläalustoja, joille voisi tehdä kynttiläasetelmia. Onneksi muistin tämän aiemmin syksyllä saamani Haisuli-tarjottimen, sopii lapsiperheen sisustukseen.. ;)

P.s. Bongasitko myös ihanan Willow Tree-patsaan? Löytyykö muita faneja? Tykkään!

P.p.s Te harvat lukijat, pistääkä joku kommentti jos tänne eksytte niin tiedän, että joku edes käy ja ehkä jopa lukaisee... Kiitos!

Torppa!

Tapahtumien keskipisteenä on siis pikku torppamme.

Koska tontti on hieman haastavampi eli jyrkkä alarinne mikään "valmispaketti" ei ollut soveltuva. Mieheni otti siis kynän käteensä ja piirsi tontille talon. Sitten arkkitehti hieman muokkasi sitä ja muutamalla hiomisella siitä tuli sellainen, että hyväksyimme sen kodiksemme.


Torpassa on asuintiloja kolmessa tasossa; kellarissa pesutilaa, kodinhoitoa, tekniset laitteet, keskimmäisessä kerroksessa oleskelutilat ja yläkerrassa perheemme makuuhuoneet.

Neliöitä on riittävästi, siivouspäivinä liikaakin, joten tuskin ainakaan isompaan tarvitsee enää vaihtaa. Nyt keskitytään tekemään tästä se paras koti meille.


p.s. Torpan tieltä piti purkaa pienempi torppa (kuvassa).

Hyvää isänpäivää!

Meillä vietetään tänään mieheni elämän toista isänpäivää. Lapsemme on vielä niin pieni, ettei hän kovasti pysty osallistumaan isin yllättämiseen, joten äidin piti hieman auttaa.

Tällainen aamiainen vietiin isille ja pieni pakettikin oli varattu sekä kerhossa askarreltu muistaminen ja kortti.

Nyt syömään papan kanssa!

"Nytpä tahdon olla ma...

pienen mökin laittaja.
Seinät kun saan valmihiksi toisen pään teen kammariksi,
päähän toiseen pirttisen, sievän, hauskan puhtoisen."

Tähän tapaan ajattelimme noin viisi vuotta, sitten kun lohkoimme tontin, kilpailutimme talotoimittajia ja kiikutimme rakennusvalvontaa lupa-anomukset. Tuolloin tuo unelma tuntui olevan ihan käsillä, mutta niin kaukana. Paljon on vaadittu, mutta paljon on saatukin. Nyt tämä on tässä, meidän koti, ja pian jopa ihan kokonaan valmis.

Tämä blogi kertoo meidän kodistamme, itse suunniteltu ja itse tehty ja erityisesti siitä mitä tapahtui kun seinät olivat valmiit ja tästä torpasta alkoi muodostua meille koti sisuksineen.

Tervetuloa mukaan seuraamaan!